Huolimatta Lapland Hotels -ketjun asiakaspalvelijan tervetulotoivotuksesta ruskaretkelle erinomaisen hyvänä ruskasyksynä, yhdestä parhaista sitten vuoden 2007, Lapin Metsänhoitajat olivat – hyvää ruskaa mitenkään moittimatta – jälleen kuitenkin ammattiretkeilyllä, tällä kertaa Länsi-Lapissa.
Syyskuun 23.–24. päivinä ajeltiin runsas 600 kilometriä metsäauto- ja hieman pikisempiäkin teitä Rovaniemen, Pellon, Kolarin, Muonion ja Kittilän monipuolisissa ympäristöissä ja maisemissa.
Ennallistetaan
Kolarin Meän Paikan aamupäiväkahvin jälkeen singahdimme Muonion Isovuomalle. Tämä harvaa mänty- ja lehtipuustoa paikoin kasvava varsin vetinen aapasuo on aikanaan reunoiltaan ojitettu, mikä ei ole kuitenkaan johtanut aivan toivottuun tulokseen. Tällä Metsähallitus Metsätalous Oy:n luonnonhoidon ja ennallistamiskohteella kävimme monipuolisen, kriittisenkin keskustelun suunnitelmista ja mahdollisista tuloksista erinomaisen asiantuntevan luonnonhoidon asiantuntija Samuli Koivistoisen johdolla.
Aika tuntui kuluvan nopeasti, vaikka ilma olikin hieman ’humitinen’, Klemetin Matti -vainaata lainatakseni. Niinpä oli syytä suunnistaa lounaalle Äkäskompoloon. Valitsemamme reitti kairojen halki Kangosjärveltä Tiurajärvelle oikein hyvää metsäautoteitä pitkin antoi oivan kuvan metsien tilasta Länsikairassa. Varsin laajan alueen mäntymetsät muistuttivat kohteita, joihin olimme tutustuneet Itäkairassa edellisenä syksynä. Avatutkin metsät näyttivät täällä kanervoituneen. Kun luontaisen taimiaineksen määrä oli huomiota herättävän vaatimaton ja laatukin heikko, nummettuminen on selvä uudistamisongelma myös näillä kairoilla.
Ravintola Rouheessa nautitun lounaan jälkeen suuntasimme Hannukaiseen Hannukainen Mining Oy:n vieraaksi. Hankejohtaja Jaana Koivumaa kertoi vanhan rautakaivoksen tarinan ja tulevat suunnitelmat samalla, kun tutustuimme vanhan kaivoksen alueeseen. Hämmästyttävää, kuinka hyvin vanha kaivosalue on piilossa esimerkiksi Äkäsjokivarressa kulkevilta turisteilta. Kiertotalouteen sekä kaivos- ja tehdaspalveluihin keskittyvän kolarilaisen Tapojärvi Oy:n tytäryhtiö Hannukainen Mining Oy suunnittelee avaavansa kaivoksen pääsääntöisesti aiemman kaivostoiminnan alueella. Hannukaisesta voidaan louhia rautaa, kuparia ja kultaa. Kaivostoimintaa suunniteltaessa yritys ottaa huomioon paikalliset tarpeet ja arvot kuten työllistymisen, matkailun ja muiden elinkeinojen
toimintamahdollisuudet sekä ympäristön.
Kuin varkain kurussa
Opastuskeskus Kellokkaassa saimme yleiskuvauksen Ylläs-Pallas -kansallispuiston toiminnasta ja Metsähallituksen luontopalveluista. Videot jäivät katsomatta, kun porukan teki jo kovasti mieli sateeseen samoamaan upeaan Varkaankurun kanjoniin. Vaikka reitti oli vain 4 kilometriä, pitkospuupolun jatkuva nousu ja 80 metrin korkeusero tekivät reitistä hieman haastavan useammallekin varttuneelle osallistujalle.
Majoituimme Äkäs-hotelliin, siihen kuuluisaan pirtukirkkoon. Päivällisen aikaan huomasimme, kuinka väkeä alkoi saapua runsain joukoin. Ruskasyksyn viimeiset lavatanssit olivat alkamassa.
Perjantaina päivä hieman kuivuu
Mikäs sen mukavampi päivänaloituskohde kuin Pakasaivo, saamelaisten pyhä paikka. Tämä tasaiselta mäntykankaalta yhtäkkiä eteen ilmestyvä kallioperän ruhjeeseen syntynyt mannerjäämuodostuma on tunnetuin Länsi-Lapin saivoista. Kapean rotkon pohjan synkän veden pinta on 40 metrin ja pohja 60 metrin syvyydellä näköalalavalta. Vastarannan jyrkänteen upearuskaisina hohtavat rauduskoivut niin rinteellä kuin tumman veden tyynessä pinnassa olivat vaikuttava näky.
Jo pinttyneen perinteen
mukaan ohjelmaan valikoitui metsänuudistamistutkimuksen kohde. Poronhoitoalueella mäntymaiden keskeisiä kysymyksiä luontaisen uudistamisen onnistumisen suhteen ovat mm., miten muokata maanpintaa vai jättääkö muokkaamatta ja mikä on poron laidunnuksen merkitys uudistumisen onnistumisessa? Pahtajärven monipuolinen koealue on osa yhteensä kuuden koekentän sarjaa Norrbottenissa ja Länsi-Lapissa, missä uudistamisen ongelmat ovat paljolti samat. Koko koesarjan tuloksia vuodelta 2019 ja orastavia johtopäätöksiä valotti ansiokkaasti ja suurella palolla erikoistutkija Ville Hallikainen Lukesta.
Maankäsittely ja aitaus eivät vaikuttaneet luontaisesti syntyneiden taimien keskipituuksiin lukuun ottamatta intensiivisen muokkauksen aidattuja aloja, joilla keskipituus oli yli 30 cm. Muualla ne olivat 10–20 cm. Toisaalta taimien määrä oli alhaisin intensiivimuokkauksessa. Ennusteiden mukaan taimien määrä vähentyy sammalen määrän kasvaessa ja lisääntyy jäkälän tai kanervan määrän kasvaessa. Taimien määrä v. 2015 kaksinkertaistui vuoteen 2019, määrän silti ollessa vain noin 3500 kpl/ha. Aika kokeiden perustamisesta kesällä 2013 on luontaisen uudistamisen kannalta oikeastaan aika lyhyt näissä kairoissa, ja viljelyn onnistumisesta ja uuden metsän alusta voidaan olla varmoja vasta, kun keskipituudet saavuttavat hankirajan, 1–2 m.
Inganniemen kämppä
Retkeen haluttiin sisällyttää vierailu omalla kämpällämme Inganniemessä Pallasjärven rannalla, koska osa retkeilijöistä ei ollut koskaan nähnyt tätä v. 1964 rakennettua paksuhonkaista kelokämppää. Muidenkin oli hyvä saada päivitys, kuinka hienoja parannuksia kämpällä on kämppäisäntä Erkki Herttuaisen johdolla tehty viime vuosina.
Aggressiivinen tervasroso
Metsähallitus Metsätalous Oy:n tarjoaman lounaan (Hotelli Jeris) jälkeen ajoimme Kittilän Jolhikkoon Aakenustunturin koillispuolelle. Valtionmaiden 40–60-vuotiaisiin viljelymänniköihin kohdistetuissa kuntotarkastuksissa kesällä 2014 kirjattiin noin 5000 ha aggressiivisen tervasroson pahoin runtelemia metsiä. Jolhikko oli näistä pahimpia. Risto Jalkanen valaisi aggressiivisen tervaroson tartuntahistoriaa, taudin leviämisnopeutta ja vaarallisuutta, männyn alttiutta taudille sekä taudin ja kasvun välisiä riippuvuuksia. Metsähallitus Metsätalous Oy:n tiimiesimies Kari Koivumaa kertoi torjuntaensiharvennetussa männikössä, lähellä laajoja uudistusaloja, että Jolhikossa tervasrosoisia metsiä käsiteltiin lähes 900 ha, josta 285 ha uudistushakkuin.
Peitteinen metsätalous
Päivän viimeinen kohde oli Niritsankuusikko, aivan Aakenustunturin suojelualueen koillisreunan metsätalouden alue. Kari Koivumaa esitteli meille erinomaisen selkeästi ja valaisevien kohteiden avulla tämän päivän peitteistä metsätaloutta valtion metsätalouden mailla. Näimme rinnakkain erilaista väljennyshakkuuta ja pienaukkoja, joiden pinta-ala oli enintään 0,3 ha. Näidenkin alueiden hakkuusuunnitelmien julkitulon jälkeen täällä(kin) oli käynyt jos jonkinlaista retkikuntaa tarkastamassa, millä perusteilla käsittelyistä voitaisiin luopua. Mikä mahtaa olla tuon etelästä johdetun satojen henkilöiden ’tarkastustoiminnan’ hiilijalanjälki?
Kirjauutuus
Bussimatkan aikana Olli Sandström kertoi kirjasta Savuinen Savotta, jonka hän, Juha Salmi, Erkki Tuovinen ja Ilkka Vaara olivat toimittaneet Lapin kruununmetsien kartoituksesta ja arvioinnista 1800-luvun puolivälistä 2000-luvulle. Uskomaton työmäärä, mutta uskomattoman perusteellinen ja kattava suurteos! Jotkut jo kirjaa lukeneet tosin valittivat, että kirja on hankala iltalukemiseksi suuren painonsa takia.
Myös yhdistyksemme puheenjohtaja Erkki Herttuainen käytti hyväksi bussin tarjoamaa kuplaa kertomalla Loimun toiminnasta ja merkityksestä.
Risto Jalkanen
Lapin Metsänhoitajat Inganniemessä
Lapin Metsänhoitajat Jolhikossa, Kittilässä